Tää on vaikeeta, kaverilla on ongelmia enkä osaa mitenkään auttaa.
Se tosin saa jo ammattiapuakin, silti koko ajan huoli puserossa että
mitä jos se menee taas sekoilemaan, mä tahtoisin vaan auttaa sitä.

Tänään vähän helpotti kun näin sitä, päästiin juttelemaan asioista
ja muutenkin oli vaan hyvä nähdä se  silmästä silmään, jutella kaikesta
millä ei ole mitään väliäkään. Omiakin ongelmia nyt, en vaan enää tiedä
mitä tekisin. Miksen voi vaan päättää, miksei joku voi kertoa oikeita
ratkaisuja ja vastauksia niin että olisin onnellinen? Mitä mun täytyisi tehdä
että kaikilla olisi hyvä mieli?

Liikaa asioita mielessä,  pää on ihan sekasin. En pysty keskittymään enää
mihinkään, epätoivoisesti yritin kokeeseenkin lukea, kunnes tajusin vain tuijottavani kirjaa.Nukkuminenkin on jo vaikeeta. Miten vois vaan tyhjentää ajatukset muualle.

Kaikenlisäksi kaikki omat jutut tuntuu nyt ihan mitättömiltä,
vaikka ne täyttääkin päätä liikaa. Tosin ei niin paljon kun kaveri.

"kun en saa sua kiinni aina pelkään vaan,
sun satuttavan itseäsi uudestaan,
enkä voi auttaa."