Niin. Missä menee se raja. Iässäkö? Ovatko yli 18-vuotiaat aina aikuisia? Miksi jotkut tuntuvat niin lapsilta vielä nelikymppisinäkin? Mikä määrittää aikuisen ja lapsen rajan? Minä olen aina "luokitellut" ihmiset enemmänkin henkisen, kuin fyysisen ikänsä perusteella. Mielestäni henkinen ikä määrääntyy ihmisten ajatusten ja mielipiteiden perusteella, enemmän kun sen, onko ihminen tilannut kännykkäänsä vastikään uuden soittoäänen tai leikkinyt viimekesänä vesisotaa.

Tänään tuli taas huomattua, miten lapsellisia jotkut ihmiset osaavat olla. Jokaisesta pikkuriikkisestä asiasta pitää nostaa niin suuri numero ettei tosikaan. Lapsihan minäkin vielä olen, mutta silti en ymmärrä sellaista huutamista, mitä tänään kuulin. Ja maailman tyhmimmistä asioista.

Joku saattoi nyt ymmärtää, että ihmisten pitäisi olla jotenkin vakavia. Ei tietenkään. Pirteät, positiiviset ja puheliaat ihmiset ovat ihania. Itsekkin olen aika kova kälättämään joka asiasta, ja se vielä tuntuu pahentuvan vuosi vuodelta. Millainenkohan olen 50-vuotiaana?

Muuten tässä päivässä ei olisikaan ollut mitään pahaa, jossei tuota edellä mainittua typerää riitaa kahden tuttavani välillä oteta huomioon. Noh, laittoivatpahan tämänkin hemmon taas miettimään maailman outoja juttuja.

Muttajoo. Aurinko paistaa ja suulla pysyy hymy. Ja kohta ylös, ulos ja tallille!