Voiks tää olla enää totta. Taas tänään huomasin olevani tosi vittuuntunut joka asiasta. Eli eipä tässä päivässäkään vielä ole mitään hyvää ollut. Historianopettaja huus meille varmaan elämänsä ekaa kertaa naama  punasena, sen  jälkeen ei kukaan enää melunnut, ei varmaan uskaltanu. Sen verta pelottavalta se kuulosti. Mä tosin en syyllistynyt tunnin  häiritsemiseen  ennen sitä huutoakaan.

Ja ruotsin koe meni aivan päin helvattua, vaikka mä tosiaankin luin siihen aika paljon, ja yli puolet sain oikein, niin silti menee uusittavaksi. Sekin jaksaa "hiukkasen" ärsyttää.

Onneks huomenna on ehkä vähän mielenkiintosempi ja mukavampi päivä edessä, vaikka melko aikaisin täytyykin herätä. Eipä sentään tarvitse istua pänttäämässä ruotsia. Ja nyt mulla on nälkä, eli meen kehittelemään jotain syömistä.