Tänään oli jotenkin sekalainen päivä. Kuvistunnilla mankasta soi jotain maailman ihanimpia kappaleita, kunnon fiilistelyjä. Purtiin sitten molemmat kaverin kanssa huulta, varmaan verille asti ettei oltaisi vanhoja asioita muistellessa ruvettu siinä itkemään. Molemmilla tuli mieleen muistoja, joiden muistaminen sattui. Se oli muutenkin jotenkin sekalaista. Pystyttiin kertomaan toisillemme ihan himmeitä asioita.

Nuo tunnit pääsivät sitten päivän kuluessa unohtumaan. Ehkä ihan hyvä. Mä en oikeasti pysty kunnolla siihen tyttöön luottamaan, täytyy vain toivoa ettei se levitä mun  asioita. Löysin siitä kuitenkin paljon uusia, todella ihania puolia.

Luin juuri erään ystäväni blogia. "se tyttö pitää mua elossa<3"  - Oli kirjoitettu musta. Jotenkin tuli omituinen olo. Ei tiedä mitä pitäisi ajatella. Onko sillä ongelmia? Pitäiskö mun jutella sen kanssa kunnolla? Soittaisko? Vai  odottaisiko? Valitsin sen jälkimmäisen. Paitsi että tekstasin sille. Mun on sitä ikävä. Oli oikeestaan tosi ihanaa  tietää, et joku oikeasti välittää, ei vain esitä ja vedä showta.

Jee. Huomenna on vappu ja pääsee taas pitämään hauskaa. Kuulostipa teiniX:iltä.