Blogitus on rankkaa, aina meinaa kirjoittaa, mutta koskaan ei saa mitään aikaiseksi. Miksi? Siksikö, että parhaat muistot pysyvät päässä, ja ettei halua vääristää niitä, kirjoittamalla niistä?
Hanna oli meillä, mä tykkään siitä ihmisestä liikaa. Miten se jaksaakin mua. Mä olin ensin niillä, tein pari kivaa paitalöytöä Lahdesta, ja sit eksyttiin sen kotipaikkakunnalle, vaikka se sentään on asunut siellä vaikka kuinka kauan. Ei oikeestaan voi olla hymyilemättä kun muistelee sitä tilannetta. Mutta eikös se olekkin niin, että hyvän ystävän tunnistaa siitä, että kun sitä ajattelee, niin hymy pyrkii väkisin suupieleen?
Meillä sitten taas shoppailua ja Technicolouria <3. Oli kivaa, hikoiltiin, kiljuttiin ja pompittiin ihan liikaa. Ja lintsi, siellä oli ihan mahtavaa, oltiin vaan koko päivä ja kierreltiin vaikka missä laitteissa, Hanna tosin sai toimia mun naulakkonani, kun ei uskaltanut joihinkin hurjimpiin laitteisiin.
Joudun ens kuussa lapsenlikaksi, ennen koulun alkua. Mutta ei se menoa nyt niin hirveästi lannista. Ja ensi kuussa myös risteilylle, HANNAN KANSSA <3. Tiedossa olisi myös Elämä Lapselle -konsertti, jos porukat vain suostuvat. Laivalla tulee ainankin liian kivaa.
Kommentit