Olenko mä päästänyt irti? Onko se kiinni  musta?  Enkö mä ole käynyt juttelemassa sille tarpeeksi usein? Tajusiko se edes  ettei me enää koskaan puhuta?

Se on niin reilu jätkä, ja sen takia sillä onkin niin  paljon kavereita, ettei sen aika  millään riitä kaikille.

Mä muistan aina sen yllättyneen ilmeen,  kun annoin sille joulukortin viime jouluna, sen suu tais levitä aika moiseen hymyyn, jonka jälkeen tuli takellellen ja hämmästyneenä "Kiitos !". Kesän jälkeen ei ollakkaan paljoa puhuttu. Ehkä pitäis taas joskus vaan mennä jotain selittämään.

Ihmiset päästää nykyään liian helposti irti.